Ensimmäinen maratonini Vantaan maratonilla 12.10.14

Moikka,

Nyt sit sitä raporttia. Tästä saattaa tulla aika pitkä :) Oon edelleenkin niin fiiliksissä!
Mua jännitti hirveesti jo lauantaina. Ei ollut päivälle mitään menoja ja oli aikaa hermoilla :D. Olis pitänyt keksiä jotain ohjelmaa, mutta nyt koko ajan karkas ajatukset maratoniin. Halusin vaan jo päästä viivalle ja katsoa onko musta juoksemaan maraton.

Yöllä sain ihan suht hyvin nukuttua, vaikka edellisenä yönä viiden maissa, kun heräsin muusta syystä, niin ajatukset karkas heti sunnuntaihin. Ja la-su yönä taisin sitä jo juostakin :D. Kello soi seiskalta, laitoin patongin uuniin ja aloin valmistelemaan aamupalaa ja join vettä.

Sykemittarikin muistutti, että tänään on jotain ohjelmaa :)

Patonkia, kahvia, mustikkakeittoa, mehua ja marmorette

Aamupalan jälkeen puin pikkuhiljaa päälle ja juttelin mesessä juoksukaverin kanssa. Ja kävin vessassa ehkä 500 kertaa :D Ai miten niin jännitti? Chipin laitoin jo kenkään kiinni kotona, mutta numeron päätin laittaa vasta paikanpäällä. Numerot haettiin tosiaan jo perjantaina, ettei tarttenut sitä enää miettiä. Puolen ysin maissa lähdin junalle ja muu perhe jäi vielä nukkumaan. 

Juna-asemalla treffattiin kaverin kanssa ja jatkettiin siitä yhdessä matkaa. Jännitystä oli kyllä ilmassa ja fiilis oli hyvä. Pasilassa meillä oli 20 minsaa aikaa ja siellä alkoi laiturille kerääntyä muita maratoonareita. Tiksissä sitten käveltiin muiden juoksijoiden joukossa kisapaikalle ja parin juoksijan kanssa vaihdettiin matkalla muutama sana. Kisapaikalla sitten käytiin vaihtamassa kamat, vietiin reput säilytykseen. Sitten jäikin vielä hetki aikaa vaan hengailla (ja rampata vessassa) ennen ku lähettiin lähtöpaikalle ja lämmittelyyn.

Minuutti ennen lähtöä fiilis oli ihan käsittämätön! Me ollaan oikeasti juoksemassa kohta maraton!!!! Juostiin siinä aika rauhassa ja fiilisteltiin ja aika hyvin pysyttiin tavoitevauhdissa siinä vaiheessa. Meidän "yli 4h juoksijoiden" porukka juoksi aika pitkään yhdessä porukassa ja oli hauska kuunnella muiden juttuja. Me ei kaverin kanssa kauheasti juteltu vaikka yleensä lenkillä suu käy tiheemmin ku jalat ;) Vielä nauratti kun juostiin 36 km kyltin ohitse ja sanoinkin, että vaikka väkisin hymyillään sitten kun se kyltti on ihan oikeasti ne kilsat jotka on juostu ;D

Seiskan kohdalla oli pakko käydä ekaa kertaa vessassa! Huomas kyllä että on tullut juotua paljon ja koko viikon saanu jatkuvasti juosta vessassa. Sama meno siis jatkui, vaikka lopetin reilua tuntia ennen starttia juomisen. Sanoin kaverille, että jatkaa vaan matkaa, että otan sitten kiinni jos pystyn. Näin kyllä melkein koko loppu kierroksen missä kaveri menee, mutta matkaa oli kuitenkin sen verran meidän välissä, etten halunnut alkaa juoksemaan liian kovaa. Niinpä mä sitten jatkoin yksin. Iloinen yllätys oli, kun jossain kasin tienoilla oli asuinalueella huikea kannustus: musiikkia, Suomen lippuja ja loistava meininki! Iso kiitos heille, jotka siellä oikeesti kannusti koko päivän!!!!Kympin tienoilla otin ekan geelin ja laitoin myös musat päälle. Huollosta nappasin suolakurkkua ja vettä, sain tsemppiä kaverilta ja sit mentiin taas.

Pidin aika tasasta vauhtia koko matkan ja fiilistelin ja lauleskelinkin matkalla kun tuli hyvää musaa :) Juoksin jonkin aikaa naisen kanssa joka oli juossut monta maratonia ja edellisen kuukausi sitten Tallinnassa. Neuvoi juoksemaan sellaisen juoksun, että jää hyvä mieli :). 14 km kohdalla oli pakko taas käydä vessassa. Vatsaa ei onneks vääntänyt, mutta oli sellanen fiilis, että on huomattavasti kivampi jatkaa, kun nyt käyn. Olin kyllä tota vatsaa vähän jännittänyt, kun joskus on pidemmillä lenkeillä vatsa vaivannut, mutta onneks on vessoja usein tolla reitillä.  Sen jälkeen olikin kyllä super hyvä fiilis ja menin tosi kevyesti kierroksen loppuun. Puolivälissä väliaika oli 2.29.20. Itse asiassa aika lailla mun ekan puolikkaani loppuaika :D. Siinä kohtaa näin taas kaverin, joka tsemppas mua ja sanoi että menee tosi hyvin ja on musta super ylpeä. <3

Kolmas kierros. Alku meni hyvissä fiiliksissä ja aika kevyeen. 25 kilsan kohdalla alkoi vauhti hidastua ja kilsat alko mennä yli 7 minsaan.  Taas kävin vielä vessassa siinä tutuksi käyneessä tokassa huoltopisteessä. Sitten just kun mulla oli tosi vaikeeta kolmannen kierroksen loppupuolella, niin kaveri pomppas jostain mua kannustamaan ja sillä oli vielä kaveri puhelimessa mua tsemppaamassa <3. Siitä sain kyllä tosi paljon voimia ja niin päästiin taas kolmannelle huoltopisteelle, väliaika kolmen kierroksen jälkeen oli 3.46.27. Siinä vaiheessa olikin sitten tosi monta kannustajaa! Kummityttö oli tehnyt oikein kyltin mulle ja onneks oli, niin huomasin ne yleisön joukosta. Kaveri juoksi hetken mun rinnalla ja tsemppas. 

Sit lähti vika kierros. Vähän 32 kilsan jälkeen näin jo kaukaa mun perheen! Meinas itku tulla, fiilistelin niille ja sanoin että mä selviin tästä. Jaksoin vielä laulaa ja tsemppasin itteäni. Niin, mä olin se hullu laulava juoksija siellä :D. "Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla!". Jalkoja rupes painamaan jo aika paljon. 33. kilsa oli vielä alle seiskan, mutta sit alko menee jo yli seiskan ja ajattelin, että menköön. Juoksen hitaasti, mutta juoksen, EN HITSI KYLLÄ KÄVELE. Oli tosi vaikeeta siinä 34 kilsan tienoilla ja sitten Karoliina juoksi mun takaa ohi ja kosketti mua olkapäähän ja tsemppasi, että hyvin menee, ei oo enää paljon! Tuli kyllä niin oikeaan saumaan.  Huoltopisteellä kävelin sen verran että join veden ja sit taas jatkoin, olikohan siinä, kun ne anto banaaniakin, en tiedä? Sit jaksoin taas jatkaa juoksua kuitenkin, vaikka oli rankkaa. En voinu enää muuta kun nauraa kun alko soimaan "My funeral". Todella osuvaa, kun mä kävin taistelua että jaksan vielä juosta. Luovuttaa en kyllä sillonkaan aikonut! Sitten pomppas jostain taas ihana ystäväni, jolla on selkeesti "Tanja pulassa"-anturi ja juostiin yhdessä 35-36 välissä. Sain todella paljon voimaa siitä! Ja kun pääsin nyt oikeesti sen 36 kyltin kohdalle niin virnistin, koska niin mä ekalla kiekalla päätin. 

Mä tiesin, että mä selviän. Siitä ei oo enää paha matka maaliin. TB:n kohdalla oli taas tuttu kasvo mua kannustamassa! Vielä irtosi tuuletus ja hymy.

Kaveri otti kuvan :)

 Tokavikalla huoltopisteellä kannustivat ja sanoivat, että "sulla on loppukiri, kolme kilsaa maaliin enää". Totesin vaan, että loppu ainakin, kiristä en tiedä :D. N. 2,5 kilsaa maaliin ja taas mun kaveri pomppas jostain juoksemaan mun kanssa. 40 kilsan kohdalla erottiin ja siinä mä sit päätin että koitetaan nyt jotain kiriä sitten :). Sain esin vähän lisättyä vauhtia ihmeen hyvin ja vähän 41 kilsan jälkeen näin siskon tien vieressä. Se oli luvannut tuoda mulle Tobleronea maaliin ;). Sisko otti videota ja totesi, että tästä on 800 metriä ja saat Tobleronea ;). Ja että juoksen aika kovaa vielä. 300 metriä ennen maalia sisko luovutti, kun ei enää pysyny mun vauhdissa ;) ja siihen vikalle sillalle tultaessa oli toinen sisko miehensä ja sen hienon kyltin kanssa mua vastassa!! Samalla alkoi soida mun voimabiisi "Hall of fame" ja kyllä todellakin kruunasi mun loppukirin kun juoksin sen tahdissa! 

Kaveri sai napattua kuvan :)

Ja sitten mä pääsin maaliin! Se oli hienoa! Ei alkanut aika nelosella, mutta ei haittaa. Nettoaika 5.02.22. Ehkä ilman vessataukoja olis menny alle viiden, mutta parempi näin. Oli välillä vaikeeta, mutta kyllä jäi hyvä fiilis. Mun kannustajat oli maailman parhaita, enkä olis kyllä näin hyvin selvinnyt ilman heitä! ISO KIITOS! Ja kiitos myös teille kaikille tsempeistä! On tää ollu hieno matka! Ens vuonna uudestaan ;). Vantaan maraton oli kyllä tosi kiva! Hienosti toimi kaikki ja tarpeeksi usein huoltopisteitä! Ja reitistä tykkäsin ja mulle sopi noi kierrokset. Helpompi ajatella, että enää yks kierros ku 10 kilsaa ;). Unohdin varmaan jotain tästä, mutta kai ne tärkeimmät tuli :D. Tästä postauksestakin tuli jo maraton.

Vointi on yllättävän hyvä, joskin etureidet on tosi kipeet. Ei tullut edes rakkoja, kiitos compeed ;). Isovarpaan kynnet saattaa vielä mustua, mutta se nyt on jo perinne kisoista ;). Matkalla odotin kyllä pahempiakin tuskia, mutta yllättävän vähän sattui mihinkään. Yhdessä välissä pelkäsin että takareidet kramppaa mutta onneks ei :).

Ja kaverista oon tosi ylpeä! Juoksi hienon ajan! :)