Eka lenkki

Heips.

Aika luvattoman pitkä aika on taas vierähtänyt kirjoittamatta.
Tässä välissä olen käynyt uudestaan lääkärissä ja mykoplasmakokeissa, jotka oli negatiiviset. Yskä on kyllä vähentynyt, mutta edelleen tulee jokunen iso yskänpuuska päivässä.

Tää on nyt kuitenkin pari viikkoa ollut jo parempaan päin, niin ajattelin varovasti koittaa hölkätä. Sykkeet alle 150 ja heti kävelyksi, jos ei tunnu hyvältä. Vauhti oli kyllä superhidas, reilusti päälle seiskan, mutta syke pysy sillä alle 140. Mäet menin kävellen.

Juoksu itsessään tuntui ihan hyvältä, mutta aika monta kertaa yskin sen parin  kilsan aikana, niin päätin sitten loput 2 kilsaa kävellä. Tänään olo on ollut hyvä, eli ei mitään takapakkia ainakaan heti lykännyt.

Nyt sit vaan rauhassa ja kehoa kuunnellen uuteen nousuun. Aika masentavaa kyllä, kun tietää, että paljon on töitä tehtävänä.

Muuten fiilis on vähän haikea. Mulla alkaa vikat 6 työpäivää huomenna. Yhtään ei huvittaisi tuolta lähteä, mutta eipä auta.Tulevasta ei tietoa. Kolmea paikkaa olen hakenut, mutta ekaan en päässyt edes haastatteluun, tuskin kahteen muuhunkaan, mutta niistä ei ole vielä tullut mitään, toisessa vielä hakukin auki. Lyhyitä sijaisuuksia onneks varmasti tulee, mutta olishan se vähän pysyvämpi kiva, ihan jo taloudellisesti.

Eipä tässä sen kummempaa. Ei tästä marraskuustakaan nyt mitään treenin juhlaa tullut, mutta ehkä joulukuusta sitten? Marraskuun lopussa saan kyllä ainakin aivan parasta lenkkiseuraa, kun kaveri tulee käymään Suomessa <3. Ei ollakaan yli vuoteen nähty.

Keikalle lähdössä

Onneks tänä syksynä on ollut paljon hyviä keikkoja, jotka on sitten tuoneet piristystä elämään. Viime viikolla olin Tulisuudelmassa katsomassa Larppaa noin vuoden tauon jälkeen. Eilen olis ollut Irina, mutta päätin käyttää tän viikonlopun nukkumiseen, sen verran väsynyt olen ollut koko viime viikon.

Eipä tässä kai muuta, palaillaan.

Tanja

Hei hei lokakuu, tervetuloa marraskuu

Moikka!

Mukavaa marraskuun ensimmäistä. Taas olis aika kirjoittaa treenikatsaus lokakuulta, mutta se on lyhyt: 2 kävelylenkkiä, toinen sauvoilla ja toinen ilman.

Lokakuusta ei siis treenimielessä jää juuri jälkipolville kerrottavaa. Onneks elämässä on kuitenkin paljon muutakin kuin treeni, vaikka se iso osa mun vapaa-aikaa ja rentoutumista onkin.

Mä oon päässyt kahdelle loistavalle keikalle tässä kuussa: ensin Haloot ja sitten perjantaina vielä Robin. Nää molemmat mä olen saanut jakaa vielä aivan ihanien ihmisten kanssa <3.

Lisäksi nyt kun en ole treenannut, niin olen käynyt kahvilla sellasen ystävän kanssa, jonka kanssa me yleensä vaan treenataan.

Mä pääsin vihdoin kampaajalle ja sain vähän väriä syksyyn. Lisäksi oon tässä kuussa löytänyt itselleni 2 ihanaa keltasta paitaa. Löysin myös lasten osastolta kahdet ihanat kengät itelleni :).

Tuo Robinin keikka oli kyllä aikamoinen kokemus. Meitä oli kolme äitiä päässyt vapaalle ja meno sen mukainen. Tultiin Circukselle vähän klo 22 jälkeen ja siellä oli jono Kampin oville asti. Monella keikalla olen ollut, mutta enpä muista semmosta jonoa nähneeni.

Jono Robinin keikalle

Sisään päästiin kuitenkin puolessa tunnissa ja multa kysyttiin vielä paperitkin. Enpä muista milloin olis viimeks kysytty :D.

Sisällä todellakin huomas, että keikka on loppuunmyyty. Aivan mielettömästi porukkaa ja kun keikka alko, niin todella sumpussa siellä oltiin, mutta fiilis oli katossa.Yleisö oli alusta loppuun messissa ja laulo jokaisen biisin mukana. Mä sain laukulle siiderit ja jonkun juomat lensi takaa mun housuille, kun siellä jengi joras ja koittivat päästä tungoksen läpi lasiensa kanssa (sitä en ehkä ihan tajua). Jostain syystä ei ees ottanut päähän. Ennen keikkaa oltiin ottamassa selfietä meistä, niin heti tuli joku tyttö kysymään, että ottaako se meistä kuvan ja otti vielä kolme kun ei tullu hyviä. Kannattaa lähteä sinne nuorempien sekaan :).

Robin on kyllä livenä todella kova! Oli itsekin varmasti tosi fiiliksissä, että myy k-18 keikan loppuun ja meininki on niin loistava. Kuvat on aika kökköjä, kun on kaukaa otettuja mutta koittakaa kestää.

keikkaa

Keikan jälkeen ei viitsitty lähteä ryysikseen, joka oli aivan älytön vaan jäätiin hengailemaan. Huomattiin sitten, että toinen tiski on auki ja mentiin sinne. Ja sitten yhtäkkiä kaverit huomas Samu Haberin ja sit mentiin juttelemaan ja päästiin kuvaan. <3 Fanitan Samua ja Sunkkareita ja käyn aina Helsingin keikoilla, mutta aiemmin en ole päässyt jutuille, vaikka oon muuallakin tyyppiin törmännyt. Ja nyt päästiin vihdoin kuvaan <3.

Samu <3

Kotona olin joskus kolmelta.

Semmonen lopetus siis lokakuulle, Toivottavasti marraskuussa pääsis myös treenaamaan, mutta vielä ei oikein siltä vaikuta. Yskä on edelleen ja ens viikolla menen uudestaan lääkäriin ja silloin on toivottavasti tiedossa onko tää mykoplasmaa. Onneksi ens viikolle on tiedossa myös kahvitreffejä. Pakko jotenkin muuten nyt nähdä ystäviä ja ottaa omaa aikaa. 

Vähän mua kyllä jännittää, että miten pääsen uudestaan treenirytmiin, sit kun tää tauti on selätetty... tauko on ollut niin pitkä, että voi tuoda vähän haasteita.

Palaillaan taas.

Tanja