Juoksunvihaajasta puolimaratoonariksi

Moikka 

Kaveri, joka on aloittelemassa omaa juoksuharrastustaan pyysi mua kertomaan, miten musta tuli juoksija, joten toteutetaanpas tämä toive sitten . 

Mä oon joskus nuorempana ollu aika hyväkin juoksija ja olen voittanut jopa alakoulussa kultaa 800m juoksussa :). En sitä koskaan mitenkään erityisemmin harrastanut, mutta aika hyvin jalat kulki säbätreeneissä. Sitten lopetin säbän ja juokseminen jäi ainoastaan liikkatuntien varaan ja lukion jälkeen ei sitten enää sitäkään. Koskaan sillon nuorempanakaan en tykänny juosta pitkää matkaa ja sitten kun mulla alko painoakin kertyä, ni ei ollut juoksu enää ollenkaan mun juttuni.

Pitkään aikuisena mun liikunta oli siis lähinnä ryhmäliikuntaa ja kävelylenkkiä, ei käyny mielessäkään juosta! Kunnes sitten aikalailla 3 vuotta sitten sain kävelyllä päähäni kokeilla juoksemista! Hölkkäsin talvikengillä ehkä kilsan ja olin ihan fiilareissa! Siitä se sitten lähti...

Aloin sitten kävelylenkeillä juoksemaan pieniä pätkiä kerrallaan. Vauhti ei todellakaan päätä huimannut ja moni ei sitä olis varmaan kehdannut juoksuksi sanoakaan, hölkkäämisesta taisin itsekin aina puhua. Pikkuhiljaa ne lenkit sitten piteni ja pystyin jo hölkkäämään vitosen ja vähän pidempäänkin. Sit alko houkuttaa ajatus kympistä...

Päätinkin sitten ilmottautua Midnight Runille 2011 ja treenasin kesän sinne. Kesäkuun lopussa juoksin siihen asti pisimmän lenkkini:8,2 kilsaa! Se fiilis oli huikea!!! Pian sen jälkeen tulinkin sitten raskaaksi. Hölkkäilin vielä kesän kyllä ja pähkäilin, että juoksenko elokuun lopussa sen kympin vai en. Päädyin sitten kuitenkin siihen, etten juokse, koska en uskaltanut tehdä niin pitkää liikuntasuoritusta korkeilla sykkeillä, ja sitten alkokin liitoskivut vaivaamaan ja juoksu jäi.

Raskauden jälkeen palasin taas lenkkipoluille keväällä 2012 ja rauhallisen alun jälkeen jatkoin taas noin vitosen lenkkien juoksemista. Mihinkään tapahtumaan en ilmottautunut, mutta hölkkäilin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Se kymppi, jota en ollu vielä koskaan juossu, kummitteli mielessä ja päätinkin sitten ilmottautua Naistenkympille 2013. Kevät oli kiireinen ja ihan hirveesti en treenannut, mutta toukokuussa sitten juoksin taas enemmän ja lähdin luottavaisin mielin ja innokkaana ekalle kympilleni!

Otin tavoitteeksi juosta sen kybän alle 1.15 ja juoksinkin 1.11. Ei siis mikään huima vauhti, mutta se fiilis oli huikea! Muistan, kun vika kilsa alko, ni lähdin juoksemaan tosi kovaa ja sykkeet oli maksimissa ja juoksin monen ohi ja maalissa sitten olikin itsensä ylittänyt onnellinen juoksija :).

Aiemmin olin vannonut, että mä en puolikkaalle lähde koskaan. En pysty, en kykene, eikä musta siihen ikinä ole. Ihailin vaan niitä, jotka siihen pystyivät. Kaveri juoksi ekan puolikkaansa ja selvisi siitä hienosti, ni vähän sitten alko muakin houkuttaa ajatus. Ja sit kun se oli kympin jälkeen oli niin huikea, ni piti sit jotain uutta keksiä...

Jonkin aikaa pyörittelin ajatusta mielessäni ja sitten päätin, että kyllä mä sen puolikkaan otan tavoitteeksi, siitä siis itseasiassa juontaa tän blogin nimikin, koskaan ei pitäs sanoa "ei koskaan" ;).
Valitsin ekaksi puolikkaakseni Itämeri-puolikkaan Hangossa. Ajattelin, että olis kiva juosta tutuissa maisemissa ja kannustajiakin olis reitin varrelle. Treenasin koko kesän kolme kertaa viikossa juoksuohjelman mukaan. Oli huikeeta huomata, miten nopeasti sitä kehittyy! Jaksoin juosta pidempiä lenkkejä ja kovempaa. Tuntu ihan käsittämättömältä, kun kympin lenkeistä tuli "vaan" kymppejä :D. Sellanen matka, jota olin pitäny ihan superpitkänä, olikin yhtäkkiä sellanen peruslenkki.

Elo-syyskuussa treenit keskeyty kun olin kaks kertaa flunssassa, mutta onneks ehdin yhden pitkän lenkin juosta vielä ennen koitosta. Tavotteena mulla oli a) päästä maaliin, b) juosta koko matka ja c) aika alle 2.30. Kaikki tavoitteet täytty :). Siitä ekasta puolikkaasta sitten ehkä tarkemmin joskus lisää 

Minä odottamassa lähtöä :)

ja maalissa

Kyllä näillä kelpaa juosta ;)

Mutta tarinan opetuksena on siis se, että kaikkeen pystyy, kun vaan tahtoo, jopa semisti pullukka entinen juoksunvihaaja juoksemaan puolikkaan ;). Ja lajista, josta ei ennen tykännyt voi tullakin se ykköslaji, joten kannattaa aina välillä kokeilla ja antaa mahdollisuus :)

Jaksokohan kukaan tätä lukea ;)