Vielä pikkuisen pidemmälle

Moikka

Viime viikko oli juoksun suhteen tosi hyvä. Enkat tosiaan meni rikki nopeudessa ja sit pitkiksellä myös pituudessa :).

Viime aikoina oon osittain helteiden, osittain aikataulujen takia juossut aika myöhään lenkkini ja lähtenyt yleensä aikasintaan klo 20. Pitkikselle päätettiin lähteä kuitenkin jo puol viiden maissa, kun ei ollut kuitenkaan ihan hirveen kuuma ja kiva olis, ettei aina menis hirveen myöhään se kotiin pääsy.

Pääsin lähtemään pikkusen aikataulusta myöhässä ja juoksin ekat pari kilsaa tapaamispaikalle pikkusen reippaammin. Juoksin taas repun kanssa, koska totesin, ettei noi pienet juomavyön pullot riitä mihinkään. Lisäksi otin tällä kertaa mukaan tavallista vettä ja toiseen pulloon suolavettä.

Juostiin samaa reittiä kuin viimeksikin, mutta nyt vaan siellä kääntöpaikalla mentiin pikkasen pidemmälle ja lenkin pituudeksi tuli 22,4 km. Se on siis pisin ikinä. Mentiin vähän reippaammin kuin viimeksi ja matkaan meni aikaa 2.28.30 keskivauhti 6.38min/km eli siis ihan pikkusen suositusta nopeempaa. Juoksin kyllä ekat ja vikat 2 km vähän nopeampaa, joten se varmaan nostaa tota keskinopeutta pikkasen. Keskisyke oli 160 ja maksimi 178. Eli pikkasen matalammat sykkeet kuin viimeksi, vaikka vauhti oli pikkasen kovempi. (165 ja 183 oli viimeksi)

Juoksu tuntui muuten hyvältä, mutta jossain 15 km kohdalla huomasin, että sukka hiersi/hautoi inhottavasti oikeen jalan isovarvasta. Noi juoksusukat on aika paksut, joten ehkä johtu siitä. Täytyy seuraavalle pitkikselle ottaa toiset sukat.

Juoksun jälkeen etureidet oli aika jäykät ja tänään kanssa  tuntuu, että juostu on. Tänään pidän lepoa ja tiistaina varmaan sit taas juostaan. Tälle viikolla on saatava ainakin kymppi ja seiska mahtumaan, vitonenkin olis ohjelmassa, mutta jos en ehdi sitä juoksemaan, niin sitten se saa jäädä. Ehkä sen vois sitten perjantaina vaikka aamupäivällä juosta? Salillekin olis kiva ehtiä. Viikonloppuna en siis urheile ollenkaan.

Oon jotenkin ollut ihan fiiliksissä ja maraton paljon ajatuksissa viikonloppuna. Varmaan johtuu siitä, että viikonloppuna juostiin HCM ja miesten EM-maraton. Kyllä se on hienoa nähdä,miten upeita juoksijoita maailmassa onkaan. Telkusta seurasin maratonlähetystä ja oli aika jännä kyllä! Ihan liikutuin, kun voittaja juoksi viimesiä kilsoja ja tuli uudella enkalla maaliin.

Veikkaan kyllä, että jos ja kun mä sen maratonin selvitän hengissä, niin omat fiilikset on ku maailmanmestarilla konsanaan. ;)Se aikahan ei tule mikään huippu olemaan missään nimessä, mutta olen mä silti oman elämäni maailmanmestari ja voittanut sen naisen, joka ei uskonut koskaan moiseen pystyvänsä. Mutta ehkä nyt ei kannata vielä näin pitkälle miettiä. Lokakuuhun on vielä pitkä matka (vaikka ei tässä oikeesti ole ku alle 2kk enää) ja siinä matkallakin voi tapahtua vaikka mitä. Periksi en kyllä anna, ellei oikeesti sitten kroppa tee totaalista stoppia.

Kivaa viikkoa :)