keskiviikko 3. joulukuuta 2014

End of an Era

Moikka!

Nyt menee vähän ohi mun normi aiheista, mutta koska olen tätä aihetta täällä aiemminkin sivunnut, niin kirjoitanpa nyt siitä.

Kerroinkin jo, että tällä viikolla vien tutkintotodistuspyynnön yliopistolle. Tänään oli sitten se päivä. Homma meni tosi sujuvasti, kun ei ollut yhtään jonoa, vaikka olin varautunut siihen, että siellä menee ikuisuus, kun huomenna on viimeinen päivä ilmoittautua publiikkiin ja valmistua 16.12.

Siinä vaiheessa, kun virkailija sanoi, että kaikki näyttää hyvältä ja onnea, niin fiilis oli aika uskomaton ja meinasi ihan iloitku tulla! Olin jotenkin koko ajan pelännyt, että kuitenkin oon unohtanut jotain ja en vielä valmistukaan, mutta onneks niin ei käynyt! Parin viikon päästä siis on Maisterin paperit kourassa! Sen kunniaksi olikin kiva käydä syömässä se Eerikin kanasalaatti, jonka viime postauksessa kerroin olevan yks mun lemppari :).

Mun opiskelijaelämä ei ole ollut ihan sellaista, kun yleensä ajatellaan sen olevan esim biletystä opiskelijabileissä ja opiskelijaboksissa tonnikalaa ja nuudeleita :D.
Eipä tullut juuri opiskelijabileissä notkuttua ja Hoasillakaan en koskaan ole asunut, paitsi epävirallisesti silloin ku mies asui Otaniemessä. Kyllä mä sentään kerran oon mun haalareita pitänyt ja sotkenut ne punaviiniin ;).

Mä alotin opintoni 2005 ja paljon on sen jälkeen tapahtunut. Oon saanut paljon ihania ystäviä vuosien varrella sekä pääaineen puolelta että samoja sivuaineita opiskelleista tyypeistä. Yhdessä ollaan koettu onnistumisia ja epäonnistumisia ja hirveistä kursseista ja rankoista harjoitteluista selvittiin yhdessä <3. Tänään kävelin ehkä vikaa kertaa Metsätalon viidenteen kerrokseen ja olo oli aika haikea.

Nyt joku ehkä miettii, että mikäs laiskuri mä oon ollut, kun yli 9 vuotta sain tuolla aikaa kulumaan :D. No, tein siinä opintojen välissä 2 lasta ;). Kun olin tytön kanssa kotona, opiskelin itselleni sivuaineoikeuden. Mikäs siinä oli lukiessa, kun tiesi, että tyttö nukkuu aina 2h päiväunia. No, pojan kanssa olin ajatellut alotella pedagogisten tutkielmaa, jos poika suo. No ei suonut, kun nukkui yleensä vaan sen 40 min kerrallaan. ;) Melkosta seikkailua ollut kiireisimpinä aikoina olla opiskeleva äiti, mutta onneksi mies on ollut joustava ja tiukan paikan tullen saatu muualtakin apuja. Jossain vaiheessa, kun päivät oli ympäripyöreitä jäi kyllä treenitkin väliin. Mieluummin olin  senkin vähän ajan perheen kanssa.

Jossain välissä tuntui kyllä siltä, etten valmistu ikinä, varsinkin, kun samaan aikaan aloittaneet  kaverit tekivät jo gradujaan ja valmistuivat. Monesti jouduin muistuttamaan itseäni siitä, etten tietenkään ole yhtä aikaa valmis, kun olen kerran ollut lasten kanssa välissä kotona.

Nyt sitten tarttis enää vaan saada töitä :D. Ja pian täytyy luopua viimeisistäkin opiskelijaeduista. Mutta on tää kyllä aika siistiä! Uudet kujeet siis kehiin ja katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan... Jotkut juhlatkin vois varmaan järjestää. Aluksi ajattelin, että voidaan jouluna sitä juhlia samalla, kun kaikki ollaan koolla, mutta äiti sanoi, että kyllä se on ihan omien juhliensa arvoinen juttu :)

Semmosta tällä kertaa,

T


16 kommenttia:

  1. Jeee, ihan mahtavaa!!! :) Voin vaan kuvitella kuinka hienolta tollaisen opiskelurupeaman päättäminen tuntuu!! Tosi moni saattaisi jättää kesken opinnot tollaisessa elämänvaiheessa, mutta upeasti oot ne tehnyt loppuun! Ei voi muuta kun hattua nostaa! :) Onnea onnea tosi kovasti! <3 Ja tsemppiä työnhakuun ja uusiin kujeisiin, siistiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että meidän äiti vähän pelkäsikin, että kesken jää, kun lapset syntyy, mutta kun mä jotain alotan, niin kyllä se loppuun tehdään :). Ja tonne pääsykin oli jo iso työ ja sit vielä sivuainekokeet niin ei viitsi hukkaan heittää isoa työtä :). Mutta kohta sä pääset itse kokemaan tän :) Ja kiitos tsempeistä ja onnitteluista :)

      Poista
  2. Onnea Tanja. Mä en todellakaan ihmettele yhdeksää opiskeluvuotta. Ihmettelen ennemmin, että miten pystyit tuohon saavutukseen lasten kanssa. Itse vietin aika perusopiskelijaelämää viisi vuotta. Se oli hienoa aikaa, mutta arvostan myös nykyään paljon säännöllisiä palkkatuloja, asuntolainaa, romaanien lukemista tenttikirjojen sijaan ja kunnon pihviä ruokana. Mä juhlin myös omaa valmistumistani yliopiston publiikin lisäksi pienimuotoisesti kavereiden ja perheen kanssa. Se oli jotenkin hauska ja huoleton päivä. Toivottavasti sinäkin pystyt viettämään sellaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Aikansa kutakin. En tiedä kaduttaako joskus vanhana, etten viettänyt hurjempaa opiskelijaelämää, mutta se on sitten sen ajan murhe :). Oli meillä kyllä opiskelukavereiden kanssa kivoja illanistujaisia, se oli enemmän mun juttu :). Odotan kyllä kanssa tota säännöllistä kuukausipalkkaa! :)

      Kyllä varmasti jonkunlaiset juhlat tulee pidettyä. Tarttee vaan löytää sopiva ajankohta!

      Poista
  3. Paljon onnea, Tanja! :) Upea saavutus, vaatii varmasti paljon sovittaa opinnot ja perhe-elämä yhteen.
    Kannattaa ehdottomasti pitää juhlat ainakin lähimpien kanssa jos ei muuta. Paljon onnea myös tuleviin haasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan tuossa kyllä ihan juhlan aihetta :)

      Poista
  4. ONNEA TANJA <3 :)!! Tuli niin hyvä mieli ja vähän kylmät väreetkin, kun luin tätä sun muistelua opinnoista! Huikeeta, että nyt valmistut! Tsemppiä jatkoon, ja toki tää on juhlan paikka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Itsekin kyllä vähän muistellessa herkistyin :)

      Poista
  5. Onnea valmistumisesta! Ja tsemppiä työnhakuun ja työelämään! (Tää taitaakin olla eka kommenttini tänne. :))

    VastaaPoista
  6. Kiitos :). Tsemppiä varmasti tarvitaan! Tais tosiaan olla sun eka kommentti! Kiva kun kommentoit :)

    VastaaPoista
  7. Voi mahtavaa Tanja =)!!!! Mulla kans täällä ihan tuli herkistynyt olo kun luin tätä. Suurimmat onnittelut!!! <3

    VastaaPoista
  8. Onnittelut maisterille ja tsemppiä työnhakuun :) Huikea suoritus :)

    VastaaPoista
  9. Paljon onnea!! Hieno juttu. :) Mulla vähän samalla kaavalla: 8 vuotta maisteriksi ja kaksi lasta siinä "sivussa". Jossakin vaiheessa saattoi tuntua siltä, että valmistuminen on aika kaukana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä se tosiaan välillä tuntui siltä, ettei ikinä tuu valmista, mutta onneksi tuli :)

      Poista

Kiva, kun kommentoit :)