Blogi 1v :)

Moikka!

Tasan vuosi sitten olen kirjoittanut ekan postaukseni. Olin jo pidemmän aikaa kaivannut jotain paikkaa, johon voisin kirjotella treeneistä, kun en halunnut fb:ssä hirveästi niistä jauhaa, koska ei ne kaikkia kiinnosta, joitain jopa ehkä ärsyttävät (toisaalta mikä nyt ei ärsyttäis, eihän sinne sais mitään postata niiden listojen perusteella, mitä jatkuvasti tehdään ;) )

Niinpä mä sitten perustin blogin. Aluksi se oli vain kutsuttujen lukijoiden luettavissa ja muutama kaveri oli lukijana. Mua vähän nolottikin koko blogi, kun en mä mikään oikea bloggaaja edes ole (en ehkä vieläkään pidä itteäni minään bloggaajana). Kuitenkin sitten päädyin julkasemaan blogini, koska moni mua siihen kannusti ja sanoi, että monia varmaan kiinnostaisi sitä lukea.

Tää on mun kohdalla niin totta. (ilovetorun.org)

Ajattelin kuitenkin, että ehkä mun matkani juoksijaksi voisi motivoida muitakin ja oonkin saanut positiivista palautetta ja muutama on kertonut motivoituneensa mun kirjoituksistani. Se lämmittää mieltä :). Mä en ole todellakaan mikään terveellisen elämäntavan perikuva enkä ole mikään huippujuoksija. Koen kuitenkin, että olen hyvä elävä esimerkki siitä, että ei tartte olla supertimmi tai elää mitenkään älyttömän kurinalaisesti ja syödä kaikenmaailman superfoodeja, jotta voi olla juoksija. Toki jos mä olisin sellanen, niin olisin varmasti parempi juoksija, mutta ei mulla riitä mielenkiinto, aika ja energia sellaseen. Suklaa on ihan liian hyvää ;)

Oon koittanut täällä blogissa tuoda esiin myös sitä puolta, että aina ei hommat mene niinku haluaa, joskus ei huvita ja joskus ei vaan lenkki kulje. Välillä tuntuu, että itse asettaa itselleen liian kovia vaatimuksia esimerkiksi treenimäärien suhteen. Kuitenkin pitäis muistaa, että treeni ei ole kuitenkaan todellakaan ainoa asia mun elämässä. Kun vielä opiskelin, mulla oli esimerkiksi useammin aamuisin aikaa treenata ennen kouluhommia, mutta nyt kun olen ollut paljon töissä, niin tiedän, ettei mulla vaan ole niin paljon aikaa treeneille, koska mulla on myös perhe ja meidän perheessä on muillakin menoja. Melkoista kikkailua on välillä ja joskus ei vaan ehdi niin paljon kuin haluaisi. Niinpä täytyy olla tyytyväinen sellaisiin viikkoihin, kun ehtii juosta ne kolme lenkkiä ja kaikki siihen päälle on plussaa :)

Monesti sitä vaan blogimaailmassa ja somessa alkaa vertailla itseään muihin ja sitten alkaa tuntua, että treenaa liian vähän, juoksee liian hitaasti ja kilsoja kertyy viikossa liian vähän jne. Hanna kirjoitti tästä tosi hyvä postauksen. Aina pitäs kuitenkin muistaa, että jokaisen tausta on erilainen ja jokainen treenaa oman elämäntilanteensa mukaan. Elämässä täytyy myös tehdä valintoja. Mä ite tykkään treenata, mutta en mä silti halua kaikkea mahdollista aikaa siihen treeniin käyttää vaan siksi, että voisin kirjottaa tänne miten paljon tuli taas juostua. ;)Kyllä mä kaipaan myös ihan sitä sohvalla loikoilua ja mun hömppäsarjojen katsomista. Mielestäni olen aika hyvin oppinut oman kroppani rajat ja tiedän kuinka paljon on mulle sopivasti.

Tai sitten en ole, koska nyt tää jalka kerran alko temppuilemaan :(. Joskin en kyllä usko, että se  pelkästään liiasta treenistä johtuu, koska en ole treenimääriä nostanut viime aikoina. Varmaankin on vaan monen asian summa ja kai tälläkin on joku tarkoitus? Kun ei pääse juoksemaan, niin muistaa taas, että mun ei ole pakko juosta vaan mä saan juosta!
Eilen olin jo tosi huonolla tuulella ja mieli maassa, kun alkoi neljäs treenitön päivä. Olin myös ollut tosi paljon kotona, enkä ollut ottanut niitä lenkin tuomia hengähdystaukoja mitenkään muuten, niin alkoi kyllä olla sellanen olo, että tarviin aikuisten aikaa. Niinpä lähdettiin kaverin kanssa illalla pariksi tunniksi ulos ja saatiin rauhassa jutella :). Teki kyllä hyvää. Normisti mä nään kavereita treenien merkeissä, mutta tällä kertaa mentiinkin parille :)

Kaveri ei oo kuulemma koskaan nähny mua näin vakavana :D

Eilen tuli käveltyä taas sen verran enemmän, ku muuten viime päivinä, että jalka on ollut kipeämpi. Tää viikko on ainakin totaalilepoa ja ehkä sitten ens viikolla vois ajatella tekevänsä jotain korvaavaa jos esim kävely on kivutonta. Ja salille vois varmaan mennä. Täysin treenitöntä elämää mä en kyllä kauaa kestä.

Semmonen sillisalaattipostaus tällä kertaa. Kiva kun olette olleet matkassa ja toivottavasti myös pysytte <3