HCR-fiiliksiä

Moikka!
Nyt se on sitten juostu. Hieno tapahtuma kyllä ja mun mielestä järjestelyt toimi hienosti. Numeron hain jo perjantaina ja samalla parin kaverinkin, eikä tarttenu sitten kisapäivänä sitä enää miettiä.

Mä menin kauempaa tulevaa kaveria vastaan junalle ja mentiin yhdessä sitten kisapaikalle joskus 13.30 jälkeen. Aluksi olin ajatellut mennä alkulämmittelyyn, mutta päätettiin sittenkin skipata se, koska meidän lähtöön oli siitä vielä parisen tuntia ja kuitenkin olis pitäny lämpätä uudestaan sitten. Päätettiin sen sijaan käydä kävelemässä ja kattelemassa lähtöpaikkaa, koska meillä ei ollut kummallakaan hajua missä mikäkin paikka on. Siinä saatiin sit kuitenkin samalla vähän lämpöä kun käveltiin edes takas :)

Tunti ennen lähtöä kävin ottamassa ylimääräset vaatteet pois ja vein kamat säilytykseen. Siinä löysinkin sit heti juoksukaverini ja treffasin myös toisen kaverin pikaisesti. Ei tarttenu edes jonottaa tavaransäilytykseen siinä vaiheessa ainakaan. Puol tuntia ennen lähtöä meillä oli porukka kasassa ja lähdettiin sitten hiljalleen kohti lähtöpaikkaa. Lähdössä oli hyvä fiilis ja alko tulla pieni jännityskin päälle.

Kotona ennen lähtöä " Naytät ihan juoksijalta"

Lähtöä odotellessa

Eka vitonen juostiin aika rauhallisesti. Kannustajia oli jo alkureitillä ja jokaisesta tsemppauksesta nousi hymy korviin :) Kiitos niistä <3. Joskus seiskan kieppeillä paukkas 10 minsaa mun jälkeen lähtenyt kaveri ohi ja hän tekikin aivan huippua ajan! Onnea :). Siinä vaiheessa totesin, että nyt on aika vähän kiristää vauhtia ja kaverit joiden kanssa juoksin siihen asti jäi vähän taakse. Meillä oli kuitenkin sopimus, että jos alkaa tuntua, että haluaa mennä kovempaa, niin sillon menee. Kasin juomapisteellä sain huikattua kaverille, että nyt mä meen ja sieltä tuli "siunaus". Sitten juostiin. Sykkeet oli aika korkeella, mutta tuntu hyvältä joten annoin palaa. Kympin väliaika mulla oli 1.08 ja risat. Juoksu kulki ihan kivasti taas sinne 14 kilsan tienoille. Sit tuli taas ne mun pahimmat kilsat siinä Pikku-Huopalahdessa. Tiesin, että perhe on jossain siellä mua kannustamassa, mutta tarkkaa paikkaa en tiennyt. Noiden parin kilsan aikana oli kyllä jotenkin niin masisajatukset. Olin varma, että aika ei parane ja juoksen niin hitaasti, että menee yli vanhastakin ajasta. Just ennen 16 kilsan merkkiä näin eka yhden tutun ja moikkasin sitä ja sitten näinkin perheen <3. Tyttö juoksi hetken mun kanssa käsikädessä ja samalla hetkellä, kun tyttö kääntyi takas alko soimaan "Hallussa". Perheestä sain jo sellasen boostin, mutta toi biisi vielä siihen päälle, ni sit meni kyllä seuraava kilsa sellasella meiningillä, että oksat pois. "Se ei oo muista ku must kii, ei oo tulos tuloksii ilman tuskii". Ja sillon otin taas tilanteen haltuun :). Taisin vahingossa laulaa ihan ääneenkin siinä painellessa :D

 17 kilsan kohdilla mietin vaan, että nyt ei oo enää paljoo jäljellä. Juomapisteellä nappasin mukaan banskua, mutta siinä oli mäki heti ja tuntu, että jalat on lyijyä. Jossain 19 kilsan kohdilla näin taas tuttuja ja sain taas vähän vauhtia. Kun vika kilsa alko, mä näin mun siskon, joka juoksi mun kanssa hetken käsikädessä ja totesin, että taitaa jäädä alle 2.20, sit annoin vaan mennä! Tiesin, että ihan kohta oon maalissa, eikä ees se silta tuntunu pahalta. Juttelin jonkun kanssa joka oli lähteny mun jälkeen ja kehuin, että hienoa aikaa on tekemässä :) Siinä uskalsin jo sanoa, että omakin aika paranee reilusti. 

Kun käännyin Stadionille alko soimaan "Nuoret villit rakastavaiset"! Huikea juoksubiisi ja sen tahdissa oli siistiä juosta viimeiset metrit maaliin! Sykemittarista katsoin ajan, joka oli lähtöviivan ylityksestä: 2.17.44, bruttoaika taululla oli 2.18.56, virallinen netto oli 2.17.41. Tavoitteet siis täyttyi! Vanha aika parani reilusti ja pääsin alle 2.20. Vaikka matkalla hetkittäin epäilytti, niin mä tein sen!

Maalissa!

Mun pikkusiskot oli Stadionilla vastassa ja kovasti olivat musta ylpeitä <3. Nyt sitten muutama päivä chillausta. Jalkapohjat särki eilen ja isovarpaat on kipeet, muuten ihan normaalia lihassärkyä pikkasen, kävelemään pystyy helposti, mutta juoksemaan ei tee mieli ;). Tänään vietetään äitienpäivää ja sain ihania lahjoja ja kahvit sänkyyn <3. ja kakkua voi syödä vähän isommankin palan. ;)

Tällä viikolla meni muuten -8kg rikki! Kyllä mä olen edelleen sitä mieltä, että seuraavaksi alan treenata maratonille. Vauhti ei kyllä samana pysy, mutta onhan tässä aikaa treenata!

Kiitos vielä kaikille etänä ja paikan päällä kannustaneille! Ilman teitä olis matka ollut paljon hitaampi ja tuskasempi <3

Miten teillä muilla meni, jotka eilen oli juoksemassa?