Midnight Run 2016- märkää menoa

Heippa pitkästä aikaa!

Kesä meni näköjään blogihiljaisuudessa, eikä tässä töiden alettua elokuun puolivälissä ole ollut juuri aikaa, eikä energiaa istua koneelle kirjoittamaan. Kesällä on kuitenkin tullut juostua, mutta todella fiilispohjalta ja mukavuusalueella on menty. Midnight Runille olin kuitenkin toukokuussa ilmoittautunut, joten kyllähän sinne lähdettävä oli :).

Kesän kovat treenit voi varmaan laskea yhden käden sormilla ja saattaa jäädä niistäkin yli, joten sanomattakin selvää on, että enkkajahtiin ei tällä kertaa menty. Toisaalta aika vapauttavakin tunne, kun ei ollut suurempia paineita ajasta. Jotain osviittaa koitin katsella juoksuindeksien perusteella ja ajattelin, että siitä sais jonkinlaisen tavoiteajan kuitenkin. Paineita en siitä kuitenkaan ottanut.

Tiistaina käytiin illalla juoksemassa kaverin kanssa vitonen aika vaihtelevilla vauhdeilla. Oli ihana juosta viilenevässä ja hämärtyvässä illassa. Viikko oli taas aika kiireinen joten hirveesti ei ehtinyt lauantain juoksua miettiä. Osallistujapaketin hain keskiviikkona ja paita on kyllä tänä vuonna ihan mun värinen :)

Lauantaiksihan sitten luvattiin sadetta. Forecan mukaan juoksun aikana piti olla vain ajoittaista sadetta, mutta kovin jatkuvaa se kyllä oli :). Vaihtovaatteet pakkasinkin mukaan, mutta pyyhettä en tietty muistanut sitten ollenkaan... että eipä hirveesti ollut niistä hyötyä. Juoksuasuksi laitoin pitkät trikoot ja kisapaidan.Oli hyvä valinta.


Kisapaikalle saavuttiin kasin maissa ja jonkin aikaa hengailtiin Portsussa kunnes lähdettiin kertakäyttösadetakeissa Senaatintorille. Siellä hetki kierreltiin ja kisafiilis alkoi nousta. On toi kyllä tapahtumana aina yhtä huippu, säässä kuin säässä. :)

Juoksu sujui ihan kivasti alusta asti. Alkuun koitin väistellä lammikoita, mutta aika pian totesin että ihan turhaa, kun tossut kastuu joka tapauksessa ja menee vaan turhaa energiaa siihen loikkimiseen. Matkalla oli taas kivoja viihdykkeitä ja kiva fiilis. Oma juoksu kulki ihan hyvin, joskin koko ajan oli sellanen fiilis, että hirveesti ei ole kyllä varaa kiristää. Kaverilla oli ihana tsemppifiilis päällä koko matkan! Vesisade ei haitannut, lähinnä nauratti. Kilsat meni taas tosi nopsaan ja kasin jälkeen oli jo fiilis, että menipä tosi äkkiä. Sit oli tietty vielä ne kaikki vikan 1,5km mäet edessä. Ne toki vähän hidasti menoa, mutta loppusuoralle otin kyllä sitten vielä spurtin ja maaliin tulin ajassa 1.03.27. Oon aikaan tosi tyytyväinen ja se oli vielä kolme sekkaa parempi kuin mitä juoksuindeksi ennusti :). Aika hyvin se siis sen arvioi!

Haettiin sitten vielä banskut ja muut ja lähdettiin portsuun hakemaan kamoja. Vaihtovaatteiden vaihto ei tosiaan hirveesti auttanut kun kroppa oli litimärkä. Jokainen vaatekappale oli aivan läpimärkä juoksun jälkeen. Mahtaakohan noi kengät ikinä kuivua :D.

Kannustus oli taas säästäkin huolimatta loistavaa! Kiitos jokaiselle säätä uhmanneelle <3.

Jännää miten tuo aika tuntuu paremmalta kuin viime vuoden enkka, vaikka oli kuitenkin yli tunnin (lähes saman ajan juoksin 2014 puolikuntoisena Rantakympillä). Näillä treeneillä ei kuitenkaan voi olla muuta kuin tyytyväinen ja oli kiva taas käydä juoksemassa ja käydä paikassa nimeltä epämukavuusalue.

Kahden viikon päästä sitten Rantapuolikas. Sinne mennään kanssa rennolla fiiliksellä. Ei enkkajahtia, mutta taidan taas tavoitella sitä indeksin ennustamaa aikaa :)

Midnight Run 2015

Heippa!

Nyt sitten sitä lupaamaani raporttia.

Eilen olin taas aamupäivästä asti liikenteessä. Ensin olin Opinmäen avajaisissa ja sitten tultiin hetkeksi kotiin ja syötiin ja lähdettiin sitten vielä XXL:ään käväisemään. Laittelin sitä ennen jo kaikki valmiiksi, ettei tartte sitten etsiä tavaroita jos tulee kiire.

Juoksuasuksi valitsin caprit ja t-paidan, enkä viime vuodesta viisastuneena edes harkinnut pitkähihaista kisapaidan alle. Lähdettiin junalla kohti keskustaa niin, että oltiin pikkasen yli kasi perillä. Junassa oli paljon juoksijoita ja konnari kuuluttikin meille tsempit, kun saavuttiin Helsinkiin, englanniksi kyllä puhui maratonista :D.

Käveltiin sitten Porthanialle ja vietiin kamat säilytykseen. Meni tosi kivuttomasti ilman jonoja ja vaikka vessajono oli pitkä, niin jono eteni rivakasti. Sujuvaa oli siis. Sitten etsittiin vielä meidän porukan kolmas, joka tuli vasta seuraavalla junalla ja lähdettiin Senaatintorille. Törmättiin sopivasti myös Hannaan, joka oli "jäniksenä" kaverilleen :).

Sitten parit selfiet tietty ennen kun mentiin omaan lähtöryhmään. Alkujumppa oli hauska ja kerrankin jopa nähtiin kunnolla mitä pitää tehdä. Vähän jännitti siinä omaa lähtöä odotellessa, mutta aika meni kyllä äkkiä. Juoksijan vala vannottiin ja sitten mentiin. Alkuun ihan kävelyä toki, mutta lähtöviivalla päästiin juoksemaan.

Eka kilsa oli tavoitteeseen nähden hidas, niin kuin arvata saattaa siinä ruuhkassa. Syke nousi heti aika korkealle. Kaksi seuraavaa kilsaa meni ihan ok ja 3k väliaika oli 17:15. Sit alko kyllä jotenkin tökkiä. Ei vaan oikein kulkenut ja syke oli korkealla. Kaveri meni menojaan joskus neljän kilsan tienoilla. Mä jouduin psyykkaamaan itseäni koko ajan "enää niin ja niin vähän jäljellä". Vauhti pysy kuitenkin alle kutosessa ja vitosen väliaika oli 28.55. Sinne meni siis se 55 minuuttia, joskin siihen en tainnut itekään uskoa missään vaiheessa. Ehkä jos olis osunu täydellinen flow niin sitten, mutta harvoinpa ne mulla kisoihin osuu.

Siinä mä sitten menin ja päätin vaan, että koitan pitää vauhdin alle kutosessa niin menee edes vanha enkka rikki. Seiskan väliaika 40.45. Enää kolme kilsaa. Kasikin tuli vastaan, sitten ysi, jonka saavutin ajassa 52.51. Loppukiri oli aika onneton, viime vuonna juoksin vikan kilsan kovempaa, mutta nyt ei vaan lähtenyt. Sykkeet kyllä paukku 200 siinä vikassa mäessä, mutta vauhti oli vikalla kilsalla 5.50. Maalissa aika oli 58.41. Mittari kertoi tämmösiä lukuja: Matka 10,28km, 58.43, keskisyke 187 ja max 200, keskivauhti 5.43min/km

Olin helpottunut, että nyt on sekin juostu. Enkka tuli, mutta alkuun ei kyllä ollut yhtään tyytyväinen olo. Mieheltä tuli heti viestiä, kun oli seurannut meitä netissä. Otin parit selfiet ja kävelin hakemaan banskut ja muut, join vähän vettä ja bongasinkin kaverin aika äkkiä.

Lähdettiin Portsuun hakemaan tavaroita ja vaihdettiin vaatteita. Istuskeltiin aika pitkään. Tsekkasin meidän porukan kolmannen tyypin ajan ja meinasi itku tulla, kun näin että oli tehnyt hienon enkan. <3

Siitä lähdettiin sitten pizzalle. Kyllä maistukin kylmä Pepsi ja pizza hyvältä. Pikkuhiljaa alko se enkkakin maistua paremmalta. Mikä siinä onkin, että ensin pitää ruoskia itseään, vaikka olis hyvä aika ja enkka?

Puoli yhden pintaan kotiin saapui väsynyt nainen. Ens vuonna sitten taas. Tapahtuma oli kyllä musta taas hyvin järjestetty ja homma toimi. Tunnelma tietty taas omaa luokkaansa :)

Ei ollut siis helppo juoksu, mutta kasvattipa taas luonnetta. Tää kuukausi ei ole ollut juoksun suhteen se helpoin. Saapa nähdä mitä syyskuu tuo tullessaan, vai päädynkö hautaamaan marahaaveet.

Onnea kaikille enkkoja tehneille ja itsensä ylittäneille, ekakertalaisille ja konkareille :). Ei se kymppi oo helppo matka kyllä.

Kiireistä arkea

Heippa

On päässyt vähän vierähtämään aikaa edellisestä postauksesta. Mulla on ollut ihan älyttömän kiireistä viime ja tällä viikolla, joten ei ole oikein ollut aikaa kirjoitella. Toisaalta ajanpuute on myös vähentänyt treenejä, niin ei ole hirveästi ollut kerrottavaakaan. Väsymys on ollut myös aika kova ja illalla sammahdan kyllä ajoissa ja ensin jo torkun sohvalla. Kaipa tää tästä taas.

Mutta siis hengissä ollaan ja valmistaudutaan huomiselle Midnight Runille. Paita ja kuori on haettu ja hain uuden patterin sykemittariin. Vielä kun muistais sen vaihtaa ennen huomista :D.

Viime viikolla vietin ystävien kanssa ihanan viikonlopun Tallinnassa. Paljon käveltiin, mutta treenikamat jäi kotiin ja keskityin enemmän siihen ruokapuoleen ja tulihan sitä viiniäkin vähän juotua. Tässäpä kuvina meidän herkkuja.

Jälkkäri

Lisäksi maisemat oli aika ihanat varsinkin lauantain illallispaikassa Noassa:

Kaunista

Tällä viikolla olen lähinnä istunut vanhempainilloissa. Maanantaina ehdin treenaamaan ja vedettiin kaverin kanssa testilenkki lauantaita ajatellen. Juostiin 5 km keskivauhdilla 5.27min/km, joka on pikkasen alle meidän tavoitevauhdin. Saas nähdä kuinka huomenna käy sitten.

Siinä pikana parin viikon kuulumiset. Kisaraporttia sitten huomiselta luvassa, kunhan kerkiän ;)

Tanja

Yhden lenkin viikko

Moi

Eka työviikko on takana ja melko rankka viikko olikin. Olin jo etukäteen päättänyt, että en aio ottaa liikunnasta stressiä tällä viikolla, kun päivät on pitkiä ja jopa ihan fyysisesti rankkoja (mm. muuttolaatikoiden nostelua ja purkamista). Lopputulos taisi siis olla yks super hidas 5 kilsan lenkki, koska en usko, että tänään jaksan enää tytön kaverisynttäreiden ja rääppiäisten jälkeen lähteä muualle kun nukkumaan.

Täytyy kyllä sanoa, että pehmeä lasku oli tästä viikosta kaukana :D. Tosi paljon kaikkea uutta pitäisi sisäistää, oppia tuntemaan uusi koulu ja saada luokka siihen kuntoon, että sinne voi oppilaat tulla. Onneksi meitä oli siinä hommassa kaksi ja oikein hyvää työtä tehtiinkin. :)

No siitä lenkistä sitten: ei se edelleenkään oikein kulje. Ainoa ero viime viikkoon on, että torstaina jopa teki mieli lenkille. Päätin, että yritän pitää sykkeet siinä pk1-pk2 tienoilla ja vauhti olikin sitten yli seiskan. Keskisyke tais olla lopulta 147. Mutta mun jalat, siis miten väsyneet ja painavat voi jalat olla? Mietin vaan, että en tiedä juostaanko näillä jaloilla kympin enkkaa tai edes alle tuntiin :(. Midnight Run nimittäin lähestyy hurjaa vauhtia. Oli tossa kyllä rankka päivä alla, mutta silti. Ei hyvä.

Pian jo mennään

Huomasin, että viime vuonna tähän aikaan olen kirjoittanut siitä, miten enkat paukkuu ja hyvin kulkee. Tänä vuonna on ihan eri meininki. Aloin jopa eilen miettiä, että onko jotain nyt oikeesti pielessä, kun jalat oli eilenkin tosi väsyneet kauppareissulla ja väsytti aivan järjettömästi. Eikä oikein pää toimi. Vai johtuuko se vaan tästä työn aloituksesta, kun kroppa on ihmeissään kahden kuukauden kotiäitiyden jälkeen?

Kieltämättä olen kyllä miettinyt, että mahdanko päästä maralle ollenkaan tällä menolla? Koko elokuu on hirveetä hulinaa ja illat ja viikonloput menoa täynnä. Jos ehdin juosta vaan pari pitkistä tyyliin syyskuussa ja elokuussa meen fiilispohjalta, niin onko peli menetetty? Mä en toki mitään huippuaikoja tavoittele ja riittäis että sen maran jaksaa hölkötellä vähän vajaan  seiskan vauhtia, niin pääsis siihen nelosella alkavaan. No. ilmo ei ole sisällä vielä, niin ehkä mä katson sitten lähempänä? Luovuttaminen ei kyllä kuulu mun tapoihin, mutta onko siinäkään järkeä lähteä tolle matkalle jos ei ole oikeasti ehtinyt treenaamaan?

No, kattellaan. Onhan tässä vielä aikaa. 

Eilen seurailin muutaman tutun menoa HCM:llä ja hyvin meni! Onnea kaikille maaliin päässeille, itsensä voittaneille ja enkkoja paukuttaneille! Ootte kovia tyyppejä! Lämmin sää varmasti vaatinut veronsa!

Eipä tässä kai muuta. Mä alan valmistella juhlia.

Tanja

Midnight Run -fiiliksiä

Terve!

Eilen oli tosiaan se odotettu Midnight Run ja mun eka kympin kisa, koska Naistenkympillähän ei ajanottoa ole.

Päivällä jo puhelin sauhusi ja viestiä vaihdeltiin kavereiden kanssa, kun mietittiin millä mennään ja laittaako pitkähihasen alle vai ei. Pari tuntia ennen kun lähdin kotoa, mua alko vähän jännittää. Ei se matka, kyllähän mä kympin juoksen helposti "välipalaksi" niinku kaveri mua tsemppas, mut jos ei meekään alle tuntiin ja sit ärsyttää?

Me saavuttiin aika isolla köörillä tapahtumapaikalla joskus 20.15 tienoilla. Otettiin ryhmäkuvat ja parit selfiet tietty ja hengailtiin hetki ennen ku lähdettiin viemään tavaroita. Viimeseen asti pähkäilin, että laitanko kuitenkin pitkähihasen alle, mutta sit päätin etten laita ja se oli kyllä hyvä ratkaisu. Suht kivuttomasti meni jonotuksetkin vaatesäilytykseen.

Lähtöalueella oli hyvä fiilis ja alkulämpässä nauratti, kun ei kauheen hyvin ollu tilaa, eikä meinannu tasapaino pysyä mukulakivillä. Jotain siinä kuitenkin heiluttiin, jorailtiin ja fiilisteltiin. Mulla oli hurja polte päästä juoksemaan, koska tiistaina olin viimeksi juossut kunnolla. Torstaina tein vain urheilukentällä pienet pyrähdykset, kun käytiin tytön kanssa treenaamassa BabyRunille :)

Ennen lähtöä oikee lonkankoukistaja tuntu vähän kipeeltä, mutta juostessa ei onneks tuntunut. Fiilis oli kyllä muuten aivan loistava ja tunnelma huikea, kun ekat ryhmät lähti juoksemaan.

Kaunista

Aikaisempi lähtö :)

Oma juoksu rullasi alusta asti hyvin, mutta ekat 2 kilsaa jouduttiin menemään aika hitaasti ennen ku päästiin juoksemaan omaa vauhtia. Oli tosi ihanaa juosta ja hyvä ystävä vierellä. Vauhti oli molemmille sopiva, joten pysyteltiin yhdessä. Välillä jouduttiin huutelemaan, kun ohituksissa hetkeks kadotettiin toisemme ja yhellä juomapisteellä jouduin ottamaan spurttia, että sain kaverin taas kiinni. Kilsamerkit tuli koko ajan nopeemmin ja nopeammin vastaan ja yhtäkkiä oltiinkin sit jo ysin kohdalla. Siinä vaiheessa todettiin, et nyt jos hävitään ni sit nähdään maalissa ja vedetään loppukiri omaa tahtia. Aika hyvin kuitenkin pysyttiin kuitenkin siinäkin vielä yhdessä, mutta lopussa kaveri veti sitten 7 sekkaa paremman ajan ku minä:) Mä juoksin kyllä lopussa oikeesti tosi kovaa ja sykkeet paukku kyllä lähellä 200. Mut ei tullu mitään hyytymistä :)

Maalissa näin eka vaan ajan 1.08 ja risat ja meinas itku tulla, kunnes tajusin et ei se tietenkään mun aika ole, vaan se oli ekasta lähdöstä alkaen :D. Mun virallinen aika oli 59.09. Ensin mä olin pikkasen jopa pettynyt, koska treenilenkki meni 1,5 minsaa nopeammin, mutta se oli kyllä noi kaks ekaa kilsaa, jotka hidasti niin paljon. Joten loppupeleissä oon kyllä tyytyväinen! VITSI MÄ JUOKSEN KYMPIN ALLE TUNTIIN! Musta on tullu yks niistä ihmisistä, joita olen ihaillut ja ajatellut, että olispa upeeta jos tohon pystyis. No näköjään pystynkin. :)

Meidän koko porukka sai muuten hienoja aikoja <3. Osa oli eri ryhmissä ja osan kadotin jo lähdössä, mutta treffattiin sitten juoksun jälkeen :) 

Tuolta lähdettiin vielä kaverin synttäreitä juhlimaan pastapartyjen merkeissä. Kotona olin vasta 3.30 ja nyt kyllä väsyttää :D

poseerausta

Mehän oltiin muuten jo eilen aamulla juoksemassa, ku tyttö osallistui BabyRuniin (Leppävaarajuoksu). Oli tosi kiva tapahtuma ja tyttö juoksi upeasti. Kannusti vielä jotain tyttökin matkalla ja oman juoksun jälkeen kannusti kaverinsa maaliin vieressä juosten. Oon niin ylpeä. <3 Ja neiti iloinen hienosta mitalistaan. Meinasi, että mäkin olisin voinut tuolta saada, kun kolme parasta palkitaan, mutta pakko oli sitten kertoa tytölle, ettei äiti nyt ihan siinä sarjassa pärjää :D.

Hieno päivä siis meidän perheen juoksijoille <3

Kolmen viikon päästä sitten Rantakympille, ehkä siellä sais vielä pikkusen ajasta pois... :) Ja ens vuonna todellakin uudestaan MNR:lle :) Mites muilla meni?

Ennen

Jälkeen