lauantai 19. syyskuuta 2015

Luovuttamista vai vaan tervettä järkeä?

Moikka

Olen tässä jo pidempään tehnyt itseni kanssa ajatustyötä ja tavallaan käsitellyt sitä, että mitä ajattelen itsestäni jos nyt loppumetreillä luovutan, enkä lähde hakemaan tuplamaratoonarin titteliä tänä syksynä. Luovuttaminen, kun ei oikein kuulu mun tapoihin. Joskus on kuitenkin vaan otettava järki käteen ja tehtävä päätöksiä, vaikka se sitten tarkoittaisi luovuttamista.

Päätin, että lopullisen päätöksen teen tänä viikonloppuna pitkiksen perusteella. Eilen kuitenkin juoksin töistä kotiin, koska bussit ei kulkeneet. Ajotus oli täydellinen, koska ei enää satanut, eikä vielä tuullut niin paljon ku myöhemmin päivällä. Alkuun oli jo isoja mäkiä ja mulla pomppas syke heti korkeelle ja reisiä hapotti. Mietin siinä, että ehkä se vielä helpottaa, kun tulee tasasempaa ja kroppa pääsee kunnolla messiin. No, ei se helpottanut. Vauhti oli melko hidas ja vitosen kohdalla jo jalat oli tosi väsyneet ja jouduin ottamaan pari kävelypätkää, että sain sykkeet alemmas. Itku meinas tulla, kun suututti ja turhautti niin paljon.

Tein sitten siinä jo päätöksen, että jos tää kroppa ei jaksa edes lyhyttä lenkkiä juosta, niin pitkistä on turha yrittää ja mara saa nyt jäädä. Mä en jaksa uskoa, että kunto voi näin äkkiä laskea ihan syyttä. Mulla ei ole kuitenkaan ollut mitään pitkiä treenitaukoja/telakkaa, joka olis voinut kuntoa laskea ja nyt oli vielä lepoa alla 1,5 viikkoa, eikä sinä aikana nyt pitäis noin pahasti kunnon kadota, kun en ole kuitenkaan vaan sohvalla maannut, vaan arki on kuitenkin aktiivista.
Tässä vertailuksi kaksi samanvauhtista lenkkiä, ylempi eilen ja alempi kaksi viikkoa sitten:




Tätä on nyt kuitenkin jatkunut elokuusta asti. Katselin äsken lenkkejäni ja noin korkea keskisyke mulla ei ole tolla vauhdilla kyllä ollut aikoihin. Päinvastoin olen juossut kovempaakin matalammalla sykkeellä. Olen esim juossut 5.27min/km vauhdilla keskisykkeellä 173. Toki pieni tauko voi vaikuttaa, mutta ei kyllä noin paljon.

Nyt mä siis selvitän, että onko mulla oikeesti kropassa jotain häikkää ja aion keventää treeniä huomattavasti ja siirtyä treenaamaan toistaiseksi ilman tavoitteita. Arki on vaan tällä hetkellä liian kuormittavaa ja liian isot tavoitteet treenissä tuo vaan lisästressiä ja liikunnanilo katoaa. Sitä mä en halua.

Mä ehdin vielä kyllä maratonin juosta tai vaikka monta, mutta nyt ei ole sen aika. Pakko vaan myöntää itselle, että mä en ole mikään kone ja munkin jaksamisella on rajat.

Jospa tää sitten jossain vaiheessa alkaa taas pelittää.

Kivaa viikonloppua
Tanja

18 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostava päätös Tanja, olosuhteet huomioiden! <3 Älä turhaan soimaa itseäsi siitä! Toi on just sitä kropan (ja mielen) kuuntelemista, johon meidän kaikkien kannattaisi oppia! :) Tsemppiä, toivottavasti syy löytyy ja pääset taas ajallaan nauttimaan treenailusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) <3. Toivottavasti tosiaan löytyy joku syy tälle kaikelle, koska ei tää nyt ihan normaaliakaan ole...

      Poista
    2. Kuulostaisi vähän jonkinlaiselta stressitilalta sun kropassa? Ei siis mitään tieteellistä näyttöä tai lähdettä tälle pohdinnalle, mutta maalaisjärjellä ajateltuna..toivottavasti selviää syy!

      Poista
    3. Jotain stressi/ylirasitustilaa mäkin veikkaan. Pitää käydä labrassa kattomassa ettei oo jotkut arvot pielessä

      Poista
  2. Tsemppiä! Ei järjen käyttäminen ole tyhmyyttä, varmasti ihan oikea päätös, jos kroppa ei jaksa. Kannattaa varmaan ne arvot käydä tarkistuttamassa :) Juoksuja tulee ja menee, terveys on ykkönen!

    VastaaPoista
  3. Suunnitelmien muutos oli varmasti oikea päätös, kisaamisen pitää olla kivaa. :) Rennosti eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jos ilo katoaa ja tilalle tulee vaan stressiä, niin silloin täytyy tehdä jotain.

      Poista
  4. Hyvä päätös. Mulla puuttuu järki näissä jutuissa aina, joten ihailen aina niitä, jotka pystyvät tekemään järkeviä päätöksiä. Jos olisin yhtä fiksu kuin sinä, niin en olisi kipitellyt maraa tänä vuonna. Tsemppiä lepoon ja sitten kun keho on valmis, niin uuteen nousuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä vaati pitkään kypsyttelyä tää päätös. Mutta varmasti on oikea, vaikka olikin vaikea antaa itselleen lupa muuttaa suunnitelmaa. Uuteen nousuun sitten tosiaan täysissä voimissa :)

      Poista
  5. Ihan oikea päätös ja oot rohkea, kun uskallat sen tehdä. Ei oo järkeä lähteä itseään rääkkäämään jos ei vaan kulje. Ei se ole laiskuutta eikä luovuttamista vaan nimenomaan sitä järkeä. Sulla tulee vastaan vielä monia kisoja, älä huoli :) Tuhannet tsempit sinne, toivottavasti joku syy noihin vaikeuksiin löytyy eikä taustalla olisi mitään vakavaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllähän sitä ehtii juosta sit taas. Toivottavasti tosiaan löytyy joku syy ja sellanen mikä olis helppo hoitaa... stressi ei taida ihan heti loppua kuitenkaan.

      Poista
  6. Hyvä päätös, tsemppiä Tanja <3! Miten olet nyt voinut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt iski vielä flunssakin. Kävin labrassa. Ens viikolla oon viisaampi ehkä.

      Poista
  7. Hei luovuttaminen mielletään usein negatiiviseksi asiaksi, vaikka ei se sitä suinkaan aina ole. Joskus se on juurikin viisautta tunnistaa omia voimavaroja ja tehdä järkeviä päätöksiä itsensä hyväksi. Totta vie ehdit juosta maratooneja vielä vaikka kuinka monta. Nyt tärkeintä nauttia tästä hetkestä, stressittömyydestä ja nauttia lokakuisesta syksystä! Tsemppiä hurjasti sinne!:)

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa järkevältä päätökseltä!
    Mulla oli vähän vastaavanlaista keväällä. Juoksu lakkasi yhtäkkiä kulkemasta ja rauhallinenkin juoksu nosti sykkeet ylös ja hengästytti tosi paljon normaalia enemmän. En jaksanut enää juosta edes 5km yhtäjaksoisesti vaikka ennen se oli mennyt helposti miten päin vain. Mietin pitkään että mikä vaivaa ja yritin vain treenata väkisin, mutta ei alkanut sujua niin menin lääkäriin. Lääkärissä tutkivat kaikki veriarvot ja kuvasivat keuhkot ja sydämen ja otti sydänfilmit jne, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Tutkimusten aikana en käynyt lenkillä noin 1,5vko täysi tauko juoksusta. Sen jälkeen sitten juoksu alkoikin kulkea aivan yllättäen. Jälkikäteen helppo todeta että ylirasitus tila oli päällä. En tajunnut tilannetta silloin, koska en ollut treenannut mitenkään erityisen kovaa, mutta kun elämässä oli sillä hetkellä muita stressin aiheita niin sitten kroppa ei enää kestänyt samaa fyysistä rasitusta kuin aiemmin. Voisiko olla vastaanvanlaisesta tilanteesta kysymys? Mutta hyvä toki tarkistaa että kaikki arvot on kunnossa. Tsemppiä ja otahan rauhallisesti nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että samaa mulla. Kokeet oli kaikki ok eli mitään sellasta vikaa mussa ei ole joka niissä näkyisi. Tää uus työ on kyllä ollut aika stressaavaa ja muutenkin kokonaisrasitus on suurempi ku ennen, lisäks sitten vähän lyhyitä yöunia. Käyn ens viikolla vielä lekurissa, mutta veikkaan kyllä että jotain ylirasitustilaa sekin veikkaa. Kiitos tsempeistä :)

      Poista

Kiva, kun kommentoit :)