Kuulumisia pitkästä aikaa

Moikka

Enpä ole pariin viikkoon kirjoitellutkaan mitään. Täällä kuitenkin ollaan, vaikka hiljaista onkin blogissa ollut. Hiljaista on ollut myös treenirintamalla. Midnight Runin jälkeen koitin palata taas normaaliin treenirytmiin.
Parin päivän levon jälkeen kävin pitkän duunipäivän jälkeen hölkkäämässä vitosen verran peekoota. Jaloissa painoi, vaikka vauhti oli hidas.

Torstaina meidän oli tarkoitus kaverin kanssa juosta, mutta aikataulujen ja väsymyksen takia siirrettiin perjantaille. Olin perjantaina todella poikki (niinku joka päivä nykyään) ja olisin kyllä varmaan skipannut koko lenkin, jos ei treffejä olis sovittu. Ohjelmassa olis ollut nopea 12k, mutta lopputulos oli melko paljon hitaampi reilu kymppi. Mulla vetäs takareidet taas ihan jumiin tuon lenkin jälkeen ja muutenkin kroppa oli paljon väsyneempi kuin mitä pitäs tollasen lenkin jälkeen olla.

Sunnuntaille olin kaavaillut pitkistä, eli noin 25k lenkkiä. Kaveri oli lupautunut osaksi matkaa seuraksi ja mä juoksin alkuun reilun seiskan verran itsekseni. Mulla oli jo seiskan jälkeen reidet ihan jumissa!!! Siis oikeesti seiskan jälkeen! Jatkettiin kuitenkin matkaa kaverin kanssa, mutta vauhti hidastui reilusti, vaikkei se kova sitä ennenkään ollut. Mulla ei kulkenut ollenkaan ja sanoin kaverille, että en kyllä jaksa millään juosta 25 kilsaa, että työn ja tuskan takana on 16 kilsaakin. Mä jopa halusin kävellä mäet, mitä ei tapahdu oikeastaan ikinä.


Niinpä me juostiin vaan 16 kilsaa ja otettiin pitkä loppuverkka kävelynä. Ei vaan jaksa. Siinä vaiheessa päätin, että nyt on aikalisän paikka. Kropalle lepoa ja sit mietitään uudestaan mitä teen. Maratoniin on enää alle kuukausi.

Nyt oon viimeisen viikon vaan käynyt töissä ja jättänyt treenit väliin suosiolla. Silti mun jalat on väsyneet ja viikonloppuna jalkoja särki todella paljon. Reisiä hapottaa jo pienissä mäissä ja rappusissa. Ja yhtään ei kiinnosta treenata. Viimeinen kuukausi on ollut tosi nihkeä. Lenkit ei kulje ja saan väkisin repiä itseni juoksemaan. Pari lenkkiä on tainnut olla sellasta, mistä on jäänyt hyvä mieli.

En tiedä mikä on sitten. Duunissa toki meen tukka putkella koko ajan ja on aika hektistä ja stressinpoikastakin on kyllä. Lisäksi oon nukkunut huonosti viime aikoina. Torstaina mä oon menossa hierojalle. Huomenna jos koittais jonkun lenkin saada juostua ja katson miltä tuntuu. Viikonloppuna olis viimeinen mahis juosta pitkis. Se on sitten ainoa oikeasti yli 20k jonka ehdin juoksemaan. Sen perusteella miten sunnuntaina kulkee teen sitten päätöksen marasta. Jos ei kulje, niin en lähde juoksemaan. Selkeästi mun kroppa koittaa mulle nyt jotain viestittää ja jos se ei ole mun kanssa yhteistyössä, niin on silkkaa typeryyttä lähteä maratonia juoksemaan. Ilmoahan en ole vielä laittanut sisään, joten sen puolesta vielä voi perääntyä ilman "tappioita".

Semmosta tänne. Palaillaan taas :)